"-Minä en osaa osaani, mumisi Muumipappa täyden pakokauhun vallassa. -En muista ainuttakaan sanaa! Emma taputti häntä olalle. -Se kuuluu asiaan, hän sanoi. -Kaikki on täsmälleen niin kuin kenraaliharjoituksessa pitääkin."
Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
Tai sekin on tosi kivaa, jos kaikki menee putkeen. Kuten tänään, kun oli Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö -näytelmän kenraali. Tuntuu täydellisen epätodelliselta, että me ei enää harjoitellakaan. Harkoissa olen saanut nauttia paineettomasta, luovasta tekemisestä - olla täysin hetkessä murehtimatta sitä, milloin pitää olla valmis. Ja nyt, hups vaan, me ollaankin valmiita.
Kenraalipäivä alkoi mun osalta ensin töillä, jonka jälkeen menin suoraan pikaisesti sovittuun Yle Radio Pohjanmaan haastatteluun neljän muun näyttelijän kanssa. Oli kivaa ehtiä yhteen kesispressiin, koska työt ovat estäneet mun osallistumisen aikaisempiin tilaisuuksiin.
Menin esityspaikalle uudestaan neljältä muiden kanssa kantamaan tuoleja katsomoon, asettelemaan tarpeiston paikalleen, leikkimään, lämppäämään, avaamaan ääntä, meikkaamaan, pukemaan, tekemään soundcheckin ja hetken jännittämään. Kaikki se ihana kuhina, joka lavalla kävi muutama tunti ennen alkua, sai mussa aikaan suloisen vatsanpohjan kutituksen; sen, kun tietää että kohta tapahtuu ihanan jännittäviä asioita.
Itse kenraali meni hullun nopeasti! Minuutit ennen alkua matelivat ohi tuskaisan hitaasti. Flowtila napsahti kuitenkin päälle sillä sekunnilla, kun astuin lavalle. Muistan menneeni lavalle ja seuraavaksi tajusin, että teemme viimeistä kohtausta ennen väliaikaa. Miten voi olla yhtä aikaa niin tietoinen kaikesta, ja samalla ei tunnu huomaavan mitään? Toinen näytös meni yhtä nopeasti. Mikä mahtava fiilis, kun kumarrusten jälkeen juoksin lavan taakse ja sekunnin ajattelin vain: Me tehtiin se.
Vaikka näytelmän Helga Alibullen julistaa säästä puhumisen liian tavanomaiseksi, teen sen silti. Huh huh! Kenraalin aikana lensi hiki aika tervehenkisesti. Vettä sai litkiä huimasti, mutta oli koko ajan niin paljon tekemistä, ettei kuumuutta kauan ehtinyt päivitellä. Sitä paitsi on paljon mukavampi esiintyä auringonpaisteessa kuin koleassa sadesäässä.
Harkan jälkeen oli kyllä ihana pulahtaa mereen! Rampin kesäteatteri kun on hyvin vaasalaisessa maisemassa aivan rannan vieressä. Toivottavasti saamme pitää saman paikan jatkossakin. Tämä kesä on tuolla paikalla Rampin kymmenes, eli meillä on ihan juhlavuosi! Täytyy sanoa, että sitä ei voisi paremmin juhlia kuin Heiniksen ja Vilttiksen parissa.
Ensi-ilta on huomenna 9.7.2014 klo 18 hotelli Rantasipi Tropiclandian terassipihalla. Esityksiä on elokuun alkuun, joten lämpimästi (säät sen ainakin näyttävät sallivan) tervetuloa!
Enskajännää odotellessa,
Aino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti