keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Mä olen nähnyt valon

Tästä hetkestä on kuukausi mun seuraavan näytelmän ensi-iltaan. Ihanaa! Apua!

Käsikirjoitin syksyn aikana vimmaisella tahdilla näytelmän Jumala on kala. Idea lähti oikeastaan Rampin kesäteatterin purkutalkoista. Meidän kesiksen aikana jokaisella väliajalla osa näyttelijöistä alkoi puhua keskenään filosofisista ja teologisista kysymyksistä. Purkutalkoissa joku sitten sai tarpeekseen ja puuttui keskusteluun: "Nyt se on selvitetty oikeesti. Jumala on kala. Että näin." Lähdettiin porukalla kehittelemään ajatusta vitsillä; itse heitin siihen väliin, että sehän kuulostaa aivan näytelmän nimeltä. Ajatus jäi vaivaamaan. Millainen näytelmä siitä oikein tulisi? Ideat alkoivat yhdistyä keskenään, kunnes lopputuloksena oli muistikirjaan nopeasti piirretty juoni- ja ajatuskaavio, jonka pohjalta lähdin kirjoittamaan näytelmää. Pian se hyväksyttiinkin jo esitykseen ja harjoitukset alkoivat ennen joulua.

Kuten sanottu, ensi-iltaan on kuukausi. Tällä kertaa osasin ennakoida omaa ahdistumistani ja laadin harjoitusaikataulun hyvissä ajoin, jotta tiedän jo nyt, että meillä on aikaa kaikkeen. Yleensä saan tässä kuukausi ennen enskaa niin kauhean paniikkikohtauksen, että valvon yön pelkässä adrenaliinipiikissä ja mielessä vilisee katastrofikuvia. Vaan ei nyt.

Ei vaikka kaikkia kohtauksia ei olla edes harjoiteltu.
Ei vaikka kaikkia ajatuksia ei ole vielä kokeiltu.
Ei vaikka vaikeimmat kohtaukset ovat vielä edessä.
Ei vaikka nyt pitäisi olla hätä.

Onneksi mulla on niin tajuttoman hieno porukka, että mun ei tarvii panikoida proggiksen puolesta. Kyllä tästä juttu tulee, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että aika mieletön juttu. Mä oon nähnyt valon!

Tsekatkaapa meidän ensimmäinen traileri!

-Aino.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti